Kuin sitä tuijottaisi itseään toistavaa rantaviivaa.
Aallot tuuppaavat likelle, koettavat yllyttää tarttumaan uuteen.
Liukas kuin matalikon leväkivikko.
Ideat valuvat suortuvien suuntaisesti, hajoavat mantereeseen.
Poi'in otsakkeiden alle kappaleita.
Kolmen auringonlaskun jälkeen tulee keskenmeno.
Kymmeneen vuorokauteen kolme vuotoa.
En löydä loppuja.
Aihioni vuotaa.
Vain kuva voi täysin miellyttää,
ei koskaan ihminen.
Enkelten alkuperä.
Elias Canettin muistiinmerkintä lyö kadonneita kirjaimiani.
Minun piti kirjoittaa kuvittaja Annegert Fuchshuberista.
Kirjata otanta Hietalahden kirpputorikauppiaista.
Tarkastella nobelisti Herra Hesseä.
Kylpylävieraana Badenissa (luettu)
Katoava kesä (luettu kaksi kertomusta kolmesta)
Arosusi (lukematta)
Eeva-Liisa Manner on suomentanut näistä kaksi, Aarno Peromies pääsi kylpylävieraaksi.
Vieraita sentään jossain.
Ehkä vielä täälläkin.
Yritän tukkia vuodon.
Kiriä vartin.
 |
| Sam Rollinson by Christian Macdonald for Wsj |
"Makasin lattialla
VastaaPoistalempimatollani,
vieressä kasa paperia;
sen lumemarginaalit
hehkuivat valoisuutta,
liikahtivat, vaihtoivat suuntaa
kun kirjaimet vaelsivat,
musteen muikkuparvi,
valossa välkehtivät
pyrstöjen paljetit
Halusin pysäyttää liikkeen,
katsoa lähempää,
ripustaa veden vedoksen
narulle kuivumaan
valkeista ilmakuplistaan
ja tartuin kasaa kulmista:
se vimmastui, syöksi tulta,
kärvensi näpit ja kulmat
ja otsahiusten tupsut,
nieli liekit vasta kun
lupasin antaa lumeen
kulkea rauhassa niin kuin
ja minne haluaa,
väläytellä valkeaa
kenelle haluaa"
(Helena Sinervo)
Tiirikkaa voi kyllä käyttää
Poistatieten, tahtoen,
avata lukot ovien,
jos sanan avaimen
on löytänyt. Vaan valiten
ui helmenpyytäjät.
Ei joka huoneen seinät täällä
helmiäistä lie,
ei asukkailla kaikilla
niin kivuntäysi tie,
se että luokseen vetäisi
kuorien murtajan.
(Helvi Juvonen)