maanantai 10. elokuuta 2015

Illuusion argumentti


 Tämä ei ole blogini ontologia. Tämä ei ole tutkiva teksti olevasta itsestään. Tämä ei ole yleistä metafysiikkaa. Tämä vain on yksi blogiuniversaalin partikulaareista. Taas yksi uusi yksittäinen ilmentymä. Yksittäisen kirjoittajan vierashuone toisille partikulaareille, ilmentymille.

 Ekstrospektio = itsensä ulkopuolella olevien asioiden havainnointi

 Suuntaan nuoliviinissä säilyttämät aseeni naiivia realismia vastaan. Imuroin visuaalista maailmaa, kopioin jo kirjoitettua painettua sanaa, annan volyymitason nousta yli turvallisen soittaessani Ludovico Einaudia, Anna Järvistä.


Jos tämä kerran on polkumylly, niin pyöritä sitten
dialektiikan ratasta, pane koko painosi sille.

Mutta älä tee superimpositioita. Ne ovat taiteen ja elämän vastakkain asettamista.

Mirkka Rekola – Muistikirja


Rondo alkaa viulujen väijytyksellä; kävely on jalkojen ravintoa, musiikki ruokkii
hengen. Ikkunassa kiinalainen vilkuttava kissa, karttapalloja ja kaukoputki, näin
päivät matkustavat parvina päivissä, joiden nimiä ei muista, joko–tai, sekä–että;
vuodenajoissa kierrätetty halu kuin auringosta purkautuva häikäisevä teräksenmaku.
Toisaalla kaipaukseen sidottu dionyysinen masto riehuu aamunkoiton repaleisissa
purjeissa, hellien kuvitelmaa meren pintaan myrskynneestä vaahdosta.
Alastomuus, se suora, tässä mietitty, tässä menetetty.

Kaisa Ijäs – Pakopiste





  Kohtaan tekijöitä joista jää jälkiä. Koetan tiivistää heidät/ne. Prässätä.

 1. Oio tekijä siististi sanomalehtipaperin väliin.

 2. Laita mukaan keruupaikan tiedot ja päivämäärä.

 3. Laita tekijät prässäykseen
     - esim. kirjapinon alle
     - kahden puulevyn väliin ja päälle painoksi vähintään 7kg:n paino
     - puulevyt voi kiristää yhteen remmeillä

 4. Vaihda sanomalehdet tai imupaperit kuiviin muutaman päivän välein vähintään kahden viikon ajan. Muutoin tekijät tummuvat kosteiden papereiden välissä.








Kävelyllä kirjoittelen näytelmää, 
jossa kirjailijoita vuokrataan kulttuurikoteihin.
Kirjailija seisoo vaaleanvihreällä korokkeella
ja vieraat hypistelevät hänen vaatteitaan:
>>Se on ihan elävä, tweediä takki.>>
Isäntä punoittaa tietenkin ja kehuu kirjailijaansa.



 Hannu Mäkelä – Sinisen taivaan, harmaan jään








 




Aistinsisältö = se kuva todellisuudesta minkä aistit antavat meille

Dionyysinen = (wild, irrational and undiciplined) 

Superimpositio = is the placement of an image or video on top of an already-existing image or video





Jos emme keksi tapaa puhua, jos emme löydä sen kieltä,
on ruumiillamme liian vähän eleitä liittyäkseen tarinaamme.

Luce Irigaray




Photos: Carly Moore by Christian Anwander / Amica


2 kommenttia:

  1. Kiitos vierashuonevierailusta! Oli mukavaa, nukuin hyvin, näin unia leijailevista sanoista. Aion tulla toistekin :).

    VastaaPoista