torstai 10. joulukuuta 2015

Yhdeksän hämmennystä

Kuun kierrostako minun olisi tämä pitänyt ennustaa?

Kiinalaisesta horoskoopista lukea?

Teelehtien asennoista tulkita?

Mitä niin? kysyi pieni pääni kallellaan.





Ympäröivien ihmisteni tiineyttä.

Yhdeksää luonnon taikka klinikan aikaansaannosta.

Prosesseja, projekteja, lipsahduksia, sattumuksia.

Kaikki tässä ja nyt.






Ensimmäisestä ilmoituksesta on tasan vuosi ja 1,5kk.
Viimasateinen marraskuun ensimmäinen sunnuntai 2014, kiiruhdamme parini kanssa rastilta toiselle puolijuoksua. Ylämäessä vaimea puuskutus, vaitonainen kuiskaus; "mä en pääse ihan niin lujaa... mä oon raskaana..."


Kisakumppanini synnyttää 25.5.2015 klo15:53 pienen pojan.


Seuraavan tiedon laulaa kolmannen tahon pikkulintu viestissään. (Arvaa mitä? xxx on raskaana <3 )


Kolmas tulee puheluna kesä/heinäkuussa ystäväni ollessa kahdeksannella viikolla. "Otin kierukan pois toukokuussa, ja jumaliste, tulin ekasta!"


Käymme itse Väestöliiton ensimmäisellä käynnillä 14.7


Neljännestä kuulen perinteeksi muodostuneen juustohampurilais-mäkkipirtelö tapaamisen yhteydessä Narinkkatorin heinäkuun lopun auringon lämmittämillä penkeillä. Tuleva isä on hymyssäsuin jännittyneen ylpeä. Heillä ollaan jo puolenvälin tuntumissa.


Edellä mainittu xxx saattaa maailmaan pienen Lempi lapsen uudenkuun päivänä lokakuussa.


Viidettä ja kuudetta uutista juhlivat puoliskoni ystävättäret yhteisellä tyttöjen reissulla saman kuun loppupuolella.



Meillä tehdään positiivinen raskaustesti 27.11 ja samaisena päivänä entinen naapurini postaa kuvan faceen kapaloidusta, vastasyntyneestä pojastaan.
Seitsemäs ja kahdeksas.


Samana päivänä puhun Porilaisessa kahvilassa, latte muki kourassani mäkkipirtelömiehen raskaana olevan vaimokkeen kanssa, ja sovin tulevani kylään ennen 14.12 laskettua aikaa.


Viestitän tänään 10.12 mäkkipirtelö pariskunnalle tapaamisesta, ja saan kuulla olevani menossa talouteen, jossa minua odottaa maanantaina 7.12 klo16 maailmaan tullut poika vauva ja väsyneen onnelliset vanhemmat. Sovimme treffit kello neljäksi.


Poikkean Ombrellinon kautta ja sieppaan mukaani ruttuisen pingviinin lahjaksi pojalle. Ennen neljää olen luvannut toimittaa tonttuna paketteja kauppahalliin ystäväni puotiin kello kolmeksi.


Saavun paikalle.
Myyntitiskin pleksilasin lävitse mittaan esiliinan varjossa piilevän vatsan kokoa.
Yhdeksäs.

Laskettu aika huhtikuussa 2016. Poika. Kuten myös kierukasta luopuneella jolla laskettu aika helmikuussa 2016.





Kuvitus kuvissani mietteliäs tyttö.

Nojailee, heijailee, kietoutuu.

Ympäristönsä tilasta hämmentyneenä. 

Omaa aikaansa pohtien, litteää mahaansa mittaillen.

Ehkä joskus sitten. 

Olenhan muutoinkin usein jäljessä ajastani.

Vain hyvässä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti