sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Bleu, blanc, rogue / minussa on aivan hiljaista



JOKUNEN SODAN PÄIVÄ
& muita graffiitteja


Israel, kapitalistinen tasku
kommunistisessa vaipassa
(joka koko ajan luopuu auringossa)
Halleluja diese Tasche
(sanoi tasku ja tunki itsensä täyteen rahoja)
Espanja Aurinkokivi
pelkkää aurinkoa ja kiveä
ja aina yhtä köyhiä
oli järjestelmä mikä tahansa
ja ryöstettiimpä ketä tahansa.
Köyhyys on eräs tapa olla köyhä
raamatun suosittelemalla tavalla:
ajatellaan että rikkaus on este, 
ja kai se onkin hyvin usein.
Mitä rikkaat tekevät:
nylkevät maanvuokraajia mitäpä muuta
analysoivat hellästi aterioitaan
valikoivat ja nielevät ostereita osterioissa
(muistanpa ovelan talonpojan
joka sodan aikana myi meren hedelminä
ihmisten Silmiä)
Ajattelin (melko sekavasti)
rikkaiden liigoja köyhiä vastaan,
köyhien liigoja rikkaita vastaan
kun kuljimme ikkunan ohi
jossa outoa kyllä oli Kirjoja.
Eihän niitä täällä kukaan lue
nuokin ovat pölystä harmaat
ei silti: Muerte de Kennedy
ja sen rinnalla avattu Goytisolo
Juegos de manos Käsien leikit siis Korttien
Romukaupan edessä oli rautainen tuoli
niin ruma ja ikuinen että sen olisi voinut vaikka ostaa
ja sen berberin ikkunassa oli kiviä
ruusukvartsi ja suunnaton ametisti
Minä sanoin: Se parantaa hysteriaa
Hän: Taikausko on hulluutta
Minä: Mutta se parantaa myös taikauskon
Menin (kaikkia pahoja enteitä väistellen)
viistoon yli kadun, vaikka ne enteet
olivat jo minussa
Tapettu kissa oli heitetty rotkoon
Oliko se minun kissani mistä minä tiedän 
mutta sitä oli tapettu minun unissani jo kolmesti
Ja sitten se koira joka oli sidottu vankkureihin
liian lyhyen narun päähän oliko se minun koirani
kyllä kai koska kuristi niin helvetisti
Ja sitten se lapsi jonka kettu oli raadellut ullakolla
Ja se Jeep joka syttyi Cadizin tiellä 
ja se juna joka katkesi Segovian sillalla
ja se toinen jossakin Saigonissa
Otsikkoja nousi eteeni
MOURIR POUR AKABA
KRIEG DER HUNDERT STUNDEN
GUERRE ECLAIR
JORDANIEN FÖRLORANDE MEST
POSITIVT REAKTION I HELE VERDEN
soitti pikkupaavin urkuposetiivi
Ja sitten kuvia sitä jokapäiväistä raakaa
realismia jota rotaatiot työntävät ja myyvät tonneittain
Näihin lehtiin voisi tukehtua Suuni on täynnä siipiä
Eikö ilmassa ole muka enkeleitä Joku tuaregi
on tapettu seinän viereen
ja kuivuu auringossa kuin Guadalquivir
Tankkeja erämaata tyhjiä kenkiä täysiä tankkeja
Kaikki ilmansuunnat paloivat
Tämähän on kuin Ragnarök Nyt se on sitten alkanut
hyväjumala eivätkö ne osaa sosialisoida kunnolla
muurahaisetkin tekevät sen taitavammin 
(mutta ne ovatkin sosialisoineet jo 30 miljoonaa vuotta, 
Platonin Valtion nostoväki ei ole sen paremmin organisoitu)
!USA POIS VIETNAMISTA! JOHNSON GO AWAY!
sanoi joku torvi Hyde Park- tyyppisessä tilaisuudessa
ja Nalle Puh -yhtye soitti kuin luita olisi sahattu
Ja sitten taas uusia nootteja, Kobenhavn:
i Ho Bo et bombekrater i bombekrater ti soldater
- - -
Nyt poliisi nosti kätensä  menin
läpi portin ja seinän 
ja taas (viistoon) kadun yli
menimme Cantoniin   Maa kiertyi koko ajan altani
kuin veitsi (läpi sydämen) hitaasti pyörien
Astuin pieneen huoneeseen joka oli maalattu
hyvin punaiseksi ja kosteaksi
sydämeen niin laajaan ja kylmään
kuin olisin saanut vadillisen jäitä
Kadun kaikki tarjoilijat toivat kilvan Kieltä & jäitä
All the fools rush in
ja minä istun yhä pöydässä
minussa on aivan hiljaista
ja syön sitä kauheata päivällistä
Kielten Makedoniaa
joka koko ajan muuttuu kirjaimiksi
töherryksiksi minun seinilleni
en tiedä miksi




Eeva-Liisa Manner


Fahrenheit 121
Tammi, 1968

Marthe Wiggers by Toby Knott for Stylist France


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti