Kipitän permanentatun infopisteen neidin sekä liian tummaa meikkivoidetta ja liian usein kulmakarvojaan nyhtävän sushi-pisteen myyjän ohitse välikerroksen suklaatiskin ja joulun konvehtilavojen vierestä kaltevalle käytävälle. Laareista pursuavat kihartimet tuntuvat unohtuneen asiakkailta iäksi ja entisen Ordning&Reda osaston tilalla velloo alkeellisesti sademetsää muistuttava hehtaari planttuja.
Muistelen millaisia olivat vanhan Herkun kassat ja ikuinen ostoskärryillä koheltamisesta syntynyt äänimaailma. Vielä tallella sentään ovat pienet liukuportaat Akateemiseen. Jostain niitten takaa pääsi aiemmin siihen autohissiin, joka pyöri oman akselinsa ympäri.
Katselen helpottuneen myötätuntoisesti lehtiosaston hyllyjä ja mietin sitä armonaikaa, jonka tilan uusi omistaja Bonnier Books pienlehtijulkaisujen myymiselle langetti. Tosin hirsipuuta odottavan aika on kitkerää ja tuoksuu sekin eittämättä tölkkikirsikoille.
Vaikka kuvassa onkin Keltaista kirjastoa niin liukuportaiden vierustan paraatipöytä on täynnä Finlandia-ehdokkaita. Vieressä Juniorit.
Sataseitsemänkymmentäseitsemän euroa ja neljäkymmentä senttiä tämän vuoden kuudesta teoksesta yhteensä. 177,40€
Raha on pienesti yli 10% nettopalkastani.
Kallein on Markku Pääskysen Sielut 34,90€ Halvin Hotakaisen Henkireikä 24,90€
Olen huojentunut hinnoista. Ja koska olen virttynyt ja vanhoillinen pipopää, käännän hinnan markoiksi vanhan litanian 5,94573 mukaan enkä välitä vaikka inflaation myötä euron arvo olisi pudonnut alle viiden. Tuhatviisikymmentäneljä markkaa ja seitsemänkymmentäseitsemän penniä.
1054,77 mk
Adlibriksessä pääsee halvemmalla.
Finlandia sekstetti yhteensä 139,40€
Siellä kalleimmat neljä maksavat 23,90€ kpl ja halvimmat kaksi 21,90€
Pääskysen saa siis 11€ halvemmalla Bonnierin omistamasta verkkokaupasta kuin saman mediajätin kivijalkaliikkeestä.
Olen jotenkin assosioinut elitistisen Stockmannin kyljessä kehräävän Akateemisen olevan kallein kaupustelija, mutta Otavan omistama Suomalainen kirjakauppa rikkoo mielikuvani:
Pääskynen: 37,95€
Ahava: 33,95€
Lassila: 29,95€
Lindstedt: 29,95€
Rajala: 27,95€
Hotakainen: 24,95€
Nopea lyhyt matikka: 184,70€
Nykyään "kolmen" suurimman kustantamon Otavan sekä Tammen+WSOY:n (lue Bonnierin) yhteisomistukseen kuuluvasta SSKK:sta (Suuri Suomalainen Kirjakerho) saa
10% alennuksella kuusikon yhteishintaan 170,70€
Minua häiritsee tämä hintasirkustelu ja menen kustantajien omille verkkosivuille;
Teos kustannuksen verkkokaupassa Lassila & Lindstedt 31,90€ kpl. Kaksi euroa kalliimmat kuin Suomalaisessa.
Bonnierin alaiset WSOY:n ja Tammen sivut ohjaavat #kirja - palveluun joka ohjaa ostoaikeissa olevan Adlibrikseen tai Suomalaiseen. Rajala ja Pääskynen lukeutuvat heihin.
Siltalan sivuilla ei ole mitään mainintaa Hotakaisen ehdokkuudesta, eikä kirjaa ole liioin myynnissä heidän pikakirjakaupassaankaan...
Gummeruksen mobiilisivusto ei anna minun ladata teoksia niin että pääsisi Ahavaan käsiksi. Joudun luultavasti tyytymään taas Adlibrikseen...
Turhuuden turhuutta. Ja kallista. Lakkaan vertailemasta hintoja isoimpien tarjoajien välillä. Tukeudun kuitenkin ostoksissani aina pientilallisiin, vaikkakaan niistä rahoista ei yksikään elinkeinokseen kirjoja kirjoittava kirjailia hyödy senttiäkään. Tunnen siitäkin piston sydämessäni. Mitenköhän kaiken saisi sujumaan oikeudenmukaisemmin?
Jätän Akateemisen, vaikkakin kakkoskerroksen lastennurkkaus houkuttelee jäämään lämpimiin sisätiloihin marraskuun harmauden vastapainoksi.
Kassissani kirjanmerkkinä toiminut lappuneen lupaa Kummisedän divarista Uudenmaankadulta -20% alennuksen ostoista. Pientä tihkua Ruttopuiston kohdalla, jossa Ylen pakettiautosta on ulostautunut mies jalustan sekä kameransa kanssa. Katselen Saksalaisten sotilaiden haudan muistomerkkiä ja siinä harmaata polvistuvaa nuorukaista. Koukkaan Annankadun kautta Uudenmaankadulle todetakseni ettei kohteeni myyjä ole vielä vaivautunut paikalle. Hagelstamilla ollaan jo hereillä vaikka avausaika on molemmilla kaupoilla sama.
Tervehdin vanhaa myyjätärtä ja katoan vasemmalle ylätilan takahuoneeseen. Mietin joululahjoja kun katselen riveittäin paksuja antiikki- ja arkkitehtuurikirjoja ja päätän jättää asian seuraavan palkkaerän huoleksi. Kirjamessut on purettu ja vaikka siitäkin on jo kaksi viikkoa on lattiapinta-alalla useita pinoja niteitä päällekkäin menossa jonnekin. Löydän joitakin lompakolleni sopivia yksilöitä ja törmään Ahavan Finlandia-ehdokkuusteokseen Taivaalta tippuvat asiat 7€:lla. En kuitenkaan osta, en nyt saa kielestä kiinni.
Päädyn kirjaan jonka välistä löydän lehtileikkeitä. Kirja on painettu 1970, joten Lassi Nummen sekä Aila Poukkulan arvostelut ovat varmasti samalta vuodelta.
Puhelimeni akku on loppunut joten tarvitsen paikan jossa sitä saisi ladattua. Olenhan siis töissä. Ja alati tavoitettavissa. Ja onhan nyt maanantai. Työpäivä.
Korvapuusteja myyneen vahnan rouvashenkilön kahvilan tilalle, Kummisetää vastapäätä, on tullut uusi kreikkalainen paikka. Astelen sisään ja puhuttelen keski-ikäistä miesmyyjää automaattisesti englanniksi. Hämmennyn itsekin ja ärsyynnyn siitä, että kahvilavalintani perustuu nyt siihen, voiko siellä ladata puhelinta. Kysyn sitä silti ennen kuin tilaan. Helpotuksekseni kokopuisen penkin alta löytyy kaksipaikkainen pistorasia. Hymyilen, tilaan kahvin ja hyvännäköisen sämpylän ja istudun nurkkaan nojatakseni isoon koristetyynyyn. Akkuvalo saa itseensä vihreää väriä. Vastailen joihinkin viesteihin, meileihin. Minulle tuodaan tarjottavat. Sämpylän välissä on piparjuurta, pieni erikoisuus joka sopii juuri tähän hetkeen. Taustalla seurue hälisee kreikaksi. Uppoudun Beckettiin. Ketään ei tunnu häiritsevän että olen hautautunut nurkkaan, pipo silmillä. Jossain vaiheessa myyjä kysyy piparjuuresta, että eihän ollut liian tulista, kun hän unohti mainita että sitä on. Ja että olenko suomalainen. Vaikka hänkin puhui suomea niin jatkoimme silti lopun ajan kommunikointia englanniksi. Hassua. Avaat pelin johonkin oletukseen liittyen ja vaikka matkan varrella mutka suoristuvatkin, on silti tutumpaa jatkaa avauksessa oletetulla tavalla.
Katson ikkunasta kun vastapäisestä porttikongista virtaa ulos ulkomaalaisia. Näyttävät mahdollisilta turvapaikanhakijoilta. He ovat siististi pukeutuneita ja kantavat mukanaan maattomuuden tunnusmerkkiä, ruudullisia pakolaiskasseja. Toivon että heillä on kaikki hyvin. Samalla mietin kotikuntani Spr:n Konttiin lahjoitettuja vaatteita. Kuinkakohan moni prosentti niistä on tyylillisesti suoraan 90-luvulta ? Sellaista retkua, mitä kukaan metroseksuaalia hipova pakolaispoika ei suostuisi edes maksusta pukemaan päällensä. Ja sitten mietin vastapuolta. Lahjoittajaa, joka on kotonaan pohtinut että on se tämä Erkin talvitakkikin maksanut silloin monta sataa markkaa ja on se kyllä hyvä ja lämmin. Miten kulttuurit ja ajattelunormit ja sota-aika ovat kaikki meihin vaikuttaneet ja miten näemmekin asiat usein niin eri valossa.
Puhelimessani on jo tarpeeksi akkua ja maitovaahdon jäänteet killuvat marikuosisen kupin pohjalla. Kiitän ja poistun autojen välistä kadun yli kohteeseeni. Lattia on vielä sekaisempi kuin edellisessä liikkeessä. Tuntuu siltä kuin kirjamessut sekoittaisivat pienen divarin hyllyjaottelun viikoiksi ja levittäisivät lonkeronsa lattioille. Hyllyissä on valtavia aukkoja. Levylaatiokoita ja dvd eriä tukkimassa kävelyväyliä. Myyjä, iloinen kiharatukkainen nuorimies, suo minulle leveän hymynsä. Juttelemme hetken messuista, kivijalkaliikkeistä, nettimyynnistä. Hän virkkoo, jos ei paljoa valehtele, että 50% heidän myynnistään tapahtuu netin kautta. Takatiloissa kauan kohnannut mies tulee kassalle ja heiluttaa kädessään kellertävää nidettä. Tätä hän on etsinyt kauan, lähes 30vuotta, ja nyt se löytyi: ensimmäinen Saimaan vesistöstä koskaan tehty väitöstutkimus. Hän on niin onnellinen löydöstään, että pyytää myyjältä saada lupaa juoda termarissaan mukana tuomat sumpit liikkeessä ennen lähtöään. Kun mies esitelmöi nuorukaiselle Saimaasta kahvit kourassaan valun hälyn keskeltä takatilaan katsomaan muita hyllyjä.
Kahdeksalla eurolla vuodelta 1967. Lupaan kiharaklopille palata vielä ennen jouluaattoa.
Tämän hankintani jälkeen maanantai jatkui Fredrikinkadulta Bulevardille ja rantaa kohti töihin palaten.
Miettien, miten onnelliselta pienet asiat näyttivät isoon tavarataloon verrattuna, miten asiakaspalvelu on hellyyttävän persoonallista katutason liikkeissä ja miten paljon enemmän sain tästä ja säästin, kuin olisin kuluttanut yhteen finlandiateokseen, yhteen suupalaan ja yhteen kahvikuppiin Akateemisessa.
Syksympään kun päästään näin,
itätuuli hyökkää päin,
tihkuttaa ja loiskuttaa,
kastuu ihmiset ja maa.
Toiset kastuu suojattaan,
toiset kastuu suojassaan,
kolmannetkin kastuu
ilman aikojaan.
Talvi hutkii kaiken maan
pohjatuuli ruoskallaan.
Silloin hyppää vaatteisiin
villaisiin ja lämpimiin!
Vaan ken vielä sipsuttaa
yllään silkin hahtuvaa,
totisesti nenän
siniseksi saa.
Topiaan Säälaulu
(siitä vaaleanpunaisesta kirjasta)
No jopas. On kyllä lintusilla samat lentoreitit. Ja mietteet :).
VastaaPoista